Näkövammaisuus

Näkemättä kaunis: kirjoitukset 2019-2022

Pärjäävä ihminen

Aloitin nykyisessä työpaikassani aurinkoisena vapunjälkeisenä maanantaina vuonna 2016. Ensimmäisen haastattelupyynnön saapumiseen kului viikko. Eräs toimittaja oli saanut käsiinsä blogikirjoitukseni työnhausta, ja hän halusi tehdä minusta lyhyen jutun tv-ohjelmaansa. Suostuin, kuinkas muuten. Parin viikon kuluttua kahden hengen kuvausryhmä kolkutteli toimiston pääovea.

Herätys

Kauan on jo ehtinyt kulua keväisistä työnhakukokemuksistani. Matkani on kulkenut lyhyessä ajassa kesätyön ja määräaikaisen työsuhteen kautta vakinaistamiseen. Siksi kerrottavaa onkin ehtinyt kertyä jo melkoinen määrä. Voisin kirjoittaa työtavoistani, työkavereistani, projekteista ja ties mistä muusta. Ennen niitä on kuitenkin käsiteltävä eräs tärkeä asia.

Sattuipa saunassa

Sokeana elämiseen liittyy valtava määrä tahallista ja tahatonta tilannekomiikkaa, jota olen täällä valitettavan vähän jakanut. Tässäpä eräs aiheeseen liittyvä tarina oikein verekseltään kirjoitettuna, olkaa hyvät.

Tasavertaista koodausta perusopetukseen

Opetushallitus hyväksyi viime vuoden lopulla uuden opetussuunnitelman perusteet. Uusi opetussuunnitelma, joka astuu voimaan syksyllä 2016, tuo perusopetukseen muun muassa ohjelmoinnin. Sokeille oppilaille tämä uudistus on ongelmallinen, sillä 3-6 luokilla ohjelmointia harjoitellaan graafisten ohjelmointiympäristöjen avulla. Mikä neuvoksi, kun visuaalisuus ei ole vaihtoehto?

Kun sokea jogurttinsa valitsi

Lukaisinpa toissapäivänä Facebook-virtaani osuneen Ylen Puoli seitsemän -ohjelman artikkelin “Kun sokea silmäni avasi”, jossa kerrottiin siitä, kuinka kaupassa käynti näkövammaiselta onnistuu. Se oli pysäyttävä kokemus. Epäusko paisui rivi riviltä, ja saatuani tekstin luetuksi en tiennyt, olisiko minun pitänyt itkeä vai olla itkemättä. Ei nimittäin naurattanut, ei sitten yhtään.

"Kyllä tän pitäis toimia": sokeana mobiilipeliä rakentamassa

Viimeaikoina kentältä on tullut hälyttäviä tietoja näkövammaisten kolmannen asteen opiskelijoiden alhaisesta määrästä. Niinpä ajattelin jakaa täällä viimekeväiset extreme-kokemukseni korkeakouluopiskelijana sekä ennen kaikkea sen, kuinka niistä selvittiin loistavalla tiimihengellä ja yhteistyöllä. Jos joku vielä tämän tekstin luettuaan epäilee ohjelmointialan soveltuvuutta sokeille opiskelijoille, haastan hänet tuomaan näkemyksensä julki.

Jotain taisi unohtua

Ennen kuin pääsemme varsinaiseen sattumukseen, lienee paikallaan valottaa hieman sen taustoja. Tampereen ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn koulutusohjelman ykkösvuotisilla on parhaillaan menossa projekti, jossa toteutetaan jokin terveyttä edistävä kampanja sekä siihen liittyvä peli Nokian Asha-puhelimille ensisijaisesti kehittyviä markkinoita varten. Olemme jakautuneet enintään viiden hengen tiimeihin, joista kukin toteuttaa oman kampanjansa. Olen itse toinen tiimimme ohjelmoijista. En luonnollisesti voi osallistua pelimme graafiseen ohjelmointiin kovin täysipainoisesti, mutta pyrin rakentamaan pelin ei-graafista puolta mahdollisimman paljon.

Arpapeliä tietokoneluokassa

Opiskeluni TAMKissa eivät ole tuottaneet minulle vielä erityisempiä vaikeuksia. Alasta kiinnostuneena ja sitä paljon tutkineena ei uutta asiaa ole tullut vielä paljonkaan. Huomattavasti suuremman haasteen minulle ovatkin asettaneet käyttämämme tietokoneet sekä ohjelmat.

Saattohoitoa Kouvolan asemalla

Yksi elämäni suurista intohimoista on kielellinen huumori. Rakastan kielellä leikittelyä kielioppi- ja sopivaisuussääntöjen rajoja hipoen. Sanoinpa kerrankin ensimmäistä jauhelihakastikkeen tapaistani “epähuonoksi”, koska se ei ollut missään nimessä hyvää, muttei huonoakaan. Aina silloin tällöin onnistun päätymään näine taipumuksineni kummallisiin, joskus hiukan noloihinkin tilanteisiin. Tässäpä eräs esimerkki, joka on onneksi yksistään hauska.

Olen nero – ja vihannes

Olen kaikin puolin ihan tavallinen ihminen. Olen vastikään aloittanut opinnot Tampereen ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa. Asun itsekseni vuokrayksiössä hiljaisessa lähiössä kaupungin länsilaidalla. Opinnoissani pärjään hyvin. Silloin kun en opiskele, luen tai soitan vähän mitä soitinta milloinkin. Onnistun silloin tällöin tienaamaan hieman ylimääräistä keikkailemalla ja leikkimällä toimittajaa. Olen juhlinut opiskelukavereideni kanssa pikkutunneille asti, ja sen seurauksena hoippunut krapulassa aamulla kouluun.

Kivikausi vai kompromissi

Nokian päätös lakkauttaa Symbian-puhelimien valmistus tuli tuskin kellekään yllätyksenä. 2000-luvun taitteessa kehitetty käyttöjärjestelmä oli aikansa elänyt, ja se oli jäänyt intuitiivisuudessa pahasti jälkeen kilpakumppaneistaan. Entisestä älypuhelinten ylivoimaisesta markkinajohtajasta oli tullut viimeisillään kituva menneiden aikojen symboli. Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, ettei Symbianin menetystä jäädä suremaan. Nokia tuli kuitenkin vetäisseeksi maton erään hyvin pienen käyttäjäryhmän jalkojen alta, joka ei monilta osin kuulu älypuhelinten tehokäyttäjiin: Symbian-puhelinten mukana kuolevat myös esteettömät näppäimistölliset kännykät.

Menneitä muistellen: YO-tutkinto ja näkövammaisen erityisjärjestelyt

Ylioppilaskirjoitukset ovat tämän syksyn osalta onnellisesti takanapäin. Kesä meni lukiessa, syyskuu stressatessa ja marraskuu arvosanoja odotellessa. Omalta osaltani olen lyönyt kevään aineet jo lukkoon, joten sikäli katseen pitäisi olla suunnattuna eteenpäin, mutta käännympä hetkeksi vielä takaisin tiedonvälittämisen nimessä. Ehtii sitä vielä katsoa tulevaisuuteenkin.