Elämä

Pärjäävä ihminen

Aloitin nykyisessä työpaikassani aurinkoisena vapunjälkeisenä maanantaina vuonna 2016. Ensimmäisen haastattelupyynnön saapumiseen kului viikko. Eräs toimittaja oli saanut käsiinsä blogikirjoitukseni työnhausta, ja hän halusi tehdä minusta lyhyen jutun tv-ohjelmaansa. Suostuin, kuinkas muuten. Parin viikon kuluttua kahden hengen kuvausryhmä kolkutteli toimiston pääovea.

Herätys

Kauan on jo ehtinyt kulua keväisistä työnhakukokemuksistani. Matkani on kulkenut lyhyessä ajassa kesätyön ja määräaikaisen työsuhteen kautta vakinaistamiseen. Siksi kerrottavaa onkin ehtinyt kertyä jo melkoinen määrä. Voisin kirjoittaa työtavoistani, työkavereistani, projekteista ja ties mistä muusta. Ennen niitä on kuitenkin käsiteltävä eräs tärkeä asia.

Tuukka, rakas murheenkryyni

Olen mukana eräällä suljetulla keskustelupalstalla, jolla käytiin hiljattain viestinvaihtoa nimistä ja niihin liittyneistä sattumuksista. Työnsin lusikkani viestisoppaan seuraavalla omakohtaisella kirjoituksella, jonka ajattelin kepeydestään huolimatta jakaa myös täällä. Olenhan kirjoittanut itsestäni varsin vähän.

Sattuipa saunassa

Sokeana elämiseen liittyy valtava määrä tahallista ja tahatonta tilannekomiikkaa, jota olen täällä valitettavan vähän jakanut. Tässäpä eräs aiheeseen liittyvä tarina oikein verekseltään kirjoitettuna, olkaa hyvät.

Kun sokea jogurttinsa valitsi

Lukaisinpa toissapäivänä Facebook-virtaani osuneen Ylen Puoli seitsemän -ohjelman artikkelin “Kun sokea silmäni avasi”, jossa kerrottiin siitä, kuinka kaupassa käynti näkövammaiselta onnistuu. Se oli pysäyttävä kokemus. Epäusko paisui rivi riviltä, ja saatuani tekstin luetuksi en tiennyt, olisiko minun pitänyt itkeä vai olla itkemättä. Ei nimittäin naurattanut, ei sitten yhtään.

365 päivää Tampereella

Näin pohdiskelin Facebook-seinälläni maanantaina 12.08.2013. Tuona hetkenä edessäni oli yksi elämäni suurimmista mullistuksista. Olin kirjoittanut menneenä keväänä ylioppilaaksi, ja nyt minua odotti uusi elämä ja opiskelupaikka Tampereella, noin kahdensadan kilometrin päässä lapsuudenkodistani. Maaseutu vaihtuisi suurkaupunkiin, omakotitalo kerrostaloyksiöön ja lukio ammattikorkeakouluun. Oli tullut aika alkaa rakentaa omaa elämää täysin uudessa ympäristössä. Ja täällä olen yhä, muuttoni vuosipäivänä, elämääni rakentamassa.

Olen nero – ja vihannes

Olen kaikin puolin ihan tavallinen ihminen. Olen vastikään aloittanut opinnot Tampereen ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa. Asun itsekseni vuokrayksiössä hiljaisessa lähiössä kaupungin länsilaidalla. Opinnoissani pärjään hyvin. Silloin kun en opiskele, luen tai soitan vähän mitä soitinta milloinkin. Onnistun silloin tällöin tienaamaan hieman ylimääräistä keikkailemalla ja leikkimällä toimittajaa. Olen juhlinut opiskelukavereideni kanssa pikkutunneille asti, ja sen seurauksena hoippunut krapulassa aamulla kouluun.