Uusi ilme eli hyppy menneisyyteen

Vuodenvaihde tekee tuloaan. Sen kunniaksi blogini on saanut uuden nimen, kodin ja ulkoasun. Syitä näihin muutoksiin on useita, mutta ne kaikki heijastelevat turhautumistani verkkosivujen ja sisällöntuottamisen nykytilaan.

Ennen kuin puhutaan niistä, ajattelin kuitenkin mainita pari asiaa, jotka sinun lukijana on hyvä tietää. Blogini löytyy nykyisin osoitteesta www.tuukkao.net tai lyhemmin tuukkao.net. Vanha tuukkaojala.wordpress.com-osoite toimii toistaiseksi ja ohjaa kävijät uuden blogin puolelle. Myös yksittäisiin blogikirjoituksiin osoittavat linkit toimivat edelleen. Kehotan kuitenkin päivittämään kaikki linkit ja kirjanmerkit osoittamaan uuteen osoitteeseen, sillä vanhan osoitteen toiminnalle ei ole mitään takeita.

Nykyblogistani puuttuu kommentointimahdollisuus. Syynä ei onneksi ole tälle ajalle tyypillinen vihapuhe, vaan tarpeettomuus: Vanha blogini kerrytti kuusivuotisen olemassaolonsa aikana 17 kommenttia, mikä on noin 14 500 lukukertaan nähden aika vähän. Hedelmällisimmät keskustelut kirjoituksistani on käyty sosiaalisessa mediassa. Siell äne jatkunevat edelleen, oli täällä kommenttiboksia tai ei.

Kerään blogini kävijöistä anonyymiä tilastodataa. Siitä käy ilmi montako kertaa mitäkin artikkelia on luettu, millaisilla laitteilla blogiani luetaan, mihin aikaan suurimmat kävijäpiikit tulevat ja muuta vastaavaa informaatiota. Nämä tilastot auttavat minua suunnittelemaan blogin tulevaa sisältöä ja sen julkaisua. Yksittäistä käyttäjää ei ole mahdollista tunnistaa, eikä data ole kenenkään muun kuin minun käytettävissäni. Jos olet kieltänyt seurannan selaimessasi ¹, ei käynnistäsi jää minulle minkäänlaista merkintää.

Entä mitä tapahtui blogin nimelle? “Elämää ja esteettömyyttä” alkoi tuntua yhä suuremmalta taakalta. Tämä blogi on minun kirjallinen saarekkeeni ihmetellä maailmaa ja pohtia sitä, kuka olen ja millaiseksi haluan tulla. Esteettömyys ja saavutettavuus ovat olosuhteiden pakosta osa elämääni ja aion kirjoittaa näistä aiheista vastakin, mutta otsikkoon asti en tätä teemaa halua nostaa.

Mutta niin, ne syyt. Olen tullut iän ja elämänkokemuksen myötä yhä allergisemmaksi monelle tietotekniikan ja internetin lieveilmiölle. En jaksa hyväksyä verkkosivujen ja sovellusten jatkuvaa hidastumista ja kasvamista vain siksi, että se on nykyaikaa, eivätkä verkkoyhteyden hitaus ja vähäinen levytila ole samanlaisia rajoitteita kuin ennen. On ihan normaalia, että Facebook toimii tahmaisesti PC:llä, jossa on tuore neliydinsuoritin ja kuusitoista gigatavua keskusmuistia; siis kapasiteettia, joka olisi ollut täysin absurdi kotikäytössä vielä kymmenen vuotta sitten. Sekin on ihan normaalia, että yksinkertaistenkin sovellusten koko mitataan sadoissa megatavuissa ja käyttöjärjestelmien koko gigatavuissa, vaikkeivät ne ole oppineet yhtäkään kovin olennaista uutta temppua viimeiseen viiteentoista vuoteen. Aina silloin tällöin kaipaan takaisin siihen maailmaan, jossa verkkosisällöt olivat minimalistisia olosuhteiden pakosta. ²

Niinpä päätin rakentaa blogini uudestaan omien periaatteideni mukaisesti. Se on nyt nopea, kevyt eikä siinä ole yhtään ylimääräistä ominaisuutta, jota kukaan ei käyttäisi kuitenkaan. Lukijoille ei näytetä mainoksia eikä heistä kerätä tietoja Googlelle. Tämä blogi on osa identiteettiäni verkossa, ja nyt se on minun, ei ilmaisen blogipalvelun omaisuutta.

Saatan joskus tulevaisuudessa kirjoittaa seikkaperäisemmän artikkelin niistä tekniikoista, joiden avulla blogini nykyisin pyörii. Tärkeämpiäkin aiheita on tosin ehtinyt kertyä vino pino. Toivon, että vuonna 2019 onnistun järjestämään itselleni enemmän aikaa kirjoittaa. Vaikka vapaa-aika on joskus kiven alla, ei sanottava ole loppunut.

Tagit: #blogi #tekniikka