Saukki ja suomalainen joulu
Tämän viikon perjantaina mediat kantoivat korviimme suru-uutisen. Sauvo Puhtila, paremmin Saukkina tunnettu sanoittaja ja toimittaja, oli poistunut keskuudestamme marraskuun alussa 86-vuotiaana. Monelle Saukki-nimi on tuttu ainoastaan hänen Saukki & oravat -levytyksistään. Todellisuudessa hänen merkityksensä suomalaiselle iskelmämusiikille on niin järisyttävä, etten edes yritä paneutua siihen tässä kirjoituksessa kuin vain hyvin pieneltä osin. Tällä kertaa ajattelin nimittäin keskittyä 1950-luvun lopun suomalaiseen musiikkituotantoon, sekä erääseen nippuun ulkomaalaisia joululauluja.
1950-luvun jälkipuoliskolla suomalaista musiikkiteollisuutta hallitsi kaksi levy-yhtiötä: Musiikki-Fazer sekä Scandia-musiikki. Toimijoita oli toki muitakin: Pohjoismainen Sähkö Oy (PSO), Levytukku, Musiikki Westerlund sekä aivan 1950-luvun lopulla toimintansa aloittanut Discophon. Näiden yhtiöiden kohdalle osui kuitenkin vain satunnaisia menestyslevyjä, siinä missä Fazerin ja Scandian levyt komeilivat myyntilistojen kärjessä kuukausi toisensa jälkeen. Ainoastaan Levytukku saavutti menestystä Olavi Virran toimiessa sen itsevaltaisena levytyspäällikkönä sekä ylivoimaisesti myyvimpänä artistina. Vuonna 1958 Virta sai kuitenkin lähteä, ja niin alkoi Levytukun alamäki.
Scandia ja Fazer edustivat 1950-luvun murroksessa elävän Suomen kahta puolta, uutta ja vanhaa. Jo 1900-luvun taitteessa perustetun Musiikki-Fazerin tuotannon peruskivi oli perinteikkään kotimaisessa, kevyesti swingillä maustetussa musiikissa. Yhtiön tuotantopäälliköksi oli kiinnitetty Toivo Kärki, joka etenkin aisaparinsa Reino Helismaan kanssa oli luonut soundtrackin sodanjälkeiselle Suomelle. Ovathan kärjen kynästä sellaiset kappaleet kuin Liljankukka, Kaksi vanhaa tukkijätkää, Mummon kaappikello, Lapin jenkka ja Minä soitan sulle illalla. 1950-luvulla Fazerin katalogia hallitsivatkin mitä kirjavin Kärki-Helismaa-tuotanto, sekä Helismaan vapaalla kädellä riimittelemät käännösiskelmät.
Scandia oli pahimman kilpailijansa täydellinen vastakohta. Yhtiön perustivat kolme jazzista innostunutta nuortamiestä olympiavuonna 1952. Fazerista poiketen Scandian tuotanto oli keskittynyt lähes yksinomaan ulkomaisiin käännöskappaleisiin, joita ansiokkaasti metsästi yhtiön toimitusjohtaja Harry Orvomaa. Suomen mittapuulla kansainvälisen soinnin levyille loihtivat sovittaja Jaakko Salo ja äänittäjä, paremmin TV-urastaan tunnettu Aarre Elo. Suomenkieliset sanoitukset kappaleisiin laati Saukki. Scandian 50-luvun menestyslevyjä olivat sellaiset kappaleet kuin Muistatko Monrepos’n, Suklaasydän ja Lazzarella. Myös joululaulutuotannossa yhtiöt noudattelivat omia linjojaan. Fazerin joululaulutarjonta koostui pitkälti Kärki-helismaa-tiimin uusista kotimaisista kappaleista, joista ainoastaan Rekiretki ja Kirje korvatunturille ovat jääneet elämään jälkipolville. Scandia hankki oman tarjontansa vastaavasti ulkomailta. Katsotaanpa otetta Scandian joululaulukatalogista vuosilta 1952-1964:
- Petteri punakuono (Olavi Virta, 1952)
- Nisse-polkka (Sing Song Sisters, 1957)
- Joulupukki matkaan jo käy (Vieno Kekkonen, 1959)
- Kun joulupukki suukon sai (Brita Koivunen ja Scandias-lauluyhtye, 1959)
- Pikkuoravien joululaulu (Saukki & oravat, 1959)
- Rekiretki (Vieno Kekkonen, 1959)
- Tonttuparaati (Brita, Laila & Vieno, 1960)
- Jollei jouluna ole lunta (Vieno Kekkonen, 1961)
- Kuuraparta (Brita Koivunen ja Four Cats, 1964)
Jokainen näistä kappaleista on sen luokan ikivihreä, ettei niiltä ole ollut mahdollista välttyä missään enää vuosikymmeniin. Kokonaiset sukupolvet osaavat laulaa nämä kappaleet takaperin ulkomuistista vaikka unissaan.
Tekstin jokaiseen näistä lauluista on tehnyt Saukki. Nämä kappaleet olivat kerran Scandian tuiki tavallista tuontitavaraa, joihin vain piti tehdä suomenkielinen sanoitus mieluiten mahdollisimman nopeasti. Nyt, 50-60 vuotta myöhemmin, niistä on tullut Suomalaisen jouluperinteen kuolemattomia instituutioita. On siinä sanoittajalle aikamoinen meriitti.
Tagit: #Iskelmä #Joulu #Musiikki #Sanoittajat #Saukki