Sattuipa saunassa

Sokeana elämiseen liittyy valtava määrä tahallista ja tahatonta tilannekomiikkaa, jota olen täällä valitettavan vähän jakanut. Tässäpä eräs aiheeseen liittyvä tarina oikein verekseltään kirjoitettuna, olkaa hyvät.

Eilen, pitkällisen kehumisen ja mainostamisen jälkeen, kävin testaamassa taloyhtiön saunan. Pari naapuriani oli ehtinyt paikalle jo ennen minua, ja heidän lähdettyään jäin vielä itsekseni saunomaan ja meditoimaan. Lopulta koitti hetki käydä viimeisen kerran suihkussa ennen pukemista, joten lähdin hakemaan pukuhuoneeseen jättämiäni saippuaa ja shampoota.

Vaan mitä ihmettä? Kaikki tavarani olivat kadonneet. Penkeillä saati niiden alla ei ollut mitään, ja siinä, missä olisi pitänyt olla naulakko, oli vain kaksi riviä reikiä muistona sellaisen aiemmasta olemassaolosta. Olin tietämättäni astunut tämän talon versioon Narniasta.

Tässä kohtaa rationaalinen mieleni löi tyhjää. Sitten ajattelin, että tämän täytyi olla jokin ensisaunojalle perinteisesti tehty, pitkälle viety jäynä. Joutuisin siis vain hilpaisemaan alasti kolmanteen kerrokseen – kenties säikäyttäen samalla jonkun vanhemman rouvan puolikuoliaaksi – ja löytäisin kadonneet kamani oveni edestä.

Ennen kuin ehdin ryhtyä tuumasta toimeen, palasi mieleeni eräs minulle aiemmin kerrottu yksityiskohta: saunatiloissa on kaksi erillistä pukuhuonetta, a- ja b-rapuille omansa. Minun täytyi siis olla b-rapun pukuhuoneessa, mutta kuinka pääsisin takaisin a-rapun puolelle? Etsin ovea pukuhuoneesta, suihkuhuoneesta ja saunasta hyvän tovin. Samalla ajattelin, kuinka joku jossain tarkkailee puuhiani valvontakameran monitorista ja nauraa itseään tärviölle.

Aikani saunassa pyörittyäni huomasin, että yksi kohta, kiukaan suojakaiteen ja lauteiden välinen kaistale, oli jäänyt minulta kokonaan tutkimatta. Pyrin yleensä pysyttelemään kaukana kiukaasta, mutta nyt vaihtoehdot alkoivat käydä vähiin. Lähdin kävelemään lauteita seuraten kohti kiuasta. Ja kas, siellä se oli! Olin viimein löytänyt oman Eldoradoni, a-rapun puoleisen suihkuhuoneen, ja sitä myötä tien takaisin vaatteideni ja itsekunnioitukseni luo.

Mitä tästä opin?

• En vaihtaisi analyyttista mieltäni mihinkään.
• Yksin saunominen oli valtavan rikas kokemus.
• Kuten myös elämä tällaisina hetkinä.

Tagit: #elämä #näkövammaisuus