Työnhakua, osa 1
Viikon kuluttua olen jännittävän tilanteen edessä. Aloitan neljän kuukauden kesätyöpestin ohjelmistosuunnittelijana elämäni ensimmäisessä työpaikassa. Tässä odotellessani ajattelin kertoa siitä, miten tähän on oikein tultu.
blogi
Tarina eräästä taidekokemuksesta
Taiteilijan löytäminen on aina prosessi. Pitkä tai lyhyt, ohimenevä tai intensiivinen, mutta prosessi kuitenkin, ja joka kerta aivan omanlaisensa. Joistain prosesseista, kuten tästä seuraavasta, on jo tarinoiksi asti.
Tuukka, rakas murheenkryyni
Olen mukana eräällä suljetulla keskustelupalstalla, jolla käytiin hiljattain viestinvaihtoa nimistä ja niihin liittyneistä sattumuksista. Työnsin lusikkani viestisoppaan seuraavalla omakohtaisella kirjoituksella, jonka ajattelin kepeydestään huolimatta jakaa myös täällä. Olenhan kirjoittanut itsestäni varsin vähän.
Kaikuja röllimetsästä
Minä olen Rölli-aikakauden lapsi. Ennen “aikuisten musiikkiin"perehtymistä olivat Allu Tuppuraisen tekemät Rölli-seikkailut suurin piirtein parasta mitä tiesin. Olen kuitenkin siinä suhteessa poikkeuksellinen aikakauteni kasvatti, etten ollut kiinnostunut Pikku Kakkosella pyörineestä Tässä tulee Rölli -sarjasta, vaan käytössäni kuluivat Rölli-satu -ja musiikkikasetit. Silloin ajattelin, että niillä olleet laulut edustavat suomalaisen lastenmusiikin ehdotonta kärkeä, eikä mielipiteeni ole näiden vuosien aikana sanottavammin muuttunut. Nyt, yli viisitoista vuotta myöhemmin, minulla on välineet analysoida tätä mielipidettäni, ja juuri siihen aion nyt ryhtyä.
Sattuipa saunassa
Sokeana elämiseen liittyy valtava määrä tahallista ja tahatonta tilannekomiikkaa, jota olen täällä valitettavan vähän jakanut. Tässäpä eräs aiheeseen liittyvä tarina oikein verekseltään kirjoitettuna, olkaa hyvät.
Tasavertaista koodausta perusopetukseen
Opetushallitus hyväksyi viime vuoden lopulla uuden opetussuunnitelman perusteet. Uusi opetussuunnitelma, joka astuu voimaan syksyllä 2016, tuo perusopetukseen muun muassa ohjelmoinnin. Sokeille oppilaille tämä uudistus on ongelmallinen, sillä 3-6 luokilla ohjelmointia harjoitellaan graafisten ohjelmointiympäristöjen avulla. Mikä neuvoksi, kun visuaalisuus ei ole vaihtoehto?
Kun sokea jogurttinsa valitsi
Lukaisinpa toissapäivänä Facebook-virtaani osuneen Ylen Puoli seitsemän -ohjelman artikkelin “Kun sokea silmäni avasi”, jossa kerrottiin siitä, kuinka kaupassa käynti näkövammaiselta onnistuu. Se oli pysäyttävä kokemus. Epäusko paisui rivi riviltä, ja saatuani tekstin luetuksi en tiennyt, olisiko minun pitänyt itkeä vai olla itkemättä. Ei nimittäin naurattanut, ei sitten yhtään.
Saukki ja suomalainen joulu
Tämän viikon perjantaina mediat kantoivat korviimme suru-uutisen. Sauvo Puhtila, paremmin Saukkina tunnettu sanoittaja ja toimittaja, oli poistunut keskuudestamme marraskuun alussa 86-vuotiaana. Monelle Saukki-nimi on tuttu ainoastaan hänen Saukki & oravat -levytyksistään. Todellisuudessa hänen merkityksensä suomalaiselle iskelmämusiikille on niin järisyttävä, etten edes yritä paneutua siihen tässä kirjoituksessa kuin vain hyvin pieneltä osin. Tällä kertaa ajattelin nimittäin keskittyä 1950-luvun lopun suomalaiseen musiikkituotantoon, sekä erääseen nippuun ulkomaalaisia joululauluja.
"Kyllä tän pitäis toimia": sokeana mobiilipeliä rakentamassa
Viimeaikoina kentältä on tullut hälyttäviä tietoja näkövammaisten kolmannen asteen opiskelijoiden alhaisesta määrästä. Niinpä ajattelin jakaa täällä viimekeväiset extreme-kokemukseni korkeakouluopiskelijana sekä ennen kaikkea sen, kuinka niistä selvittiin loistavalla tiimihengellä ja yhteistyöllä. Jos joku vielä tämän tekstin luettuaan epäilee ohjelmointialan soveltuvuutta sokeille opiskelijoille, haastan hänet tuomaan näkemyksensä julki.
365 päivää Tampereella
Huomenaamuna klo 8 alkaa minun ja muuttolaatikoideni matka kohti Tamperetta, omaa asuntoa, opiskelijaelämää ja uudenlaista arkea. Sitä ennen voisi kuitenkin nukkua kunnon yöunet huoneessa, jota huonekalujen ja muiden tuttujen tavaroiden puuttuessa hädin tuskin tunnistaa enää omakseen. Uudesta huoneesta tulee tuttu ja vanhasta vieras. On tämä aikamoista.
Näin pohdiskelin Facebook-seinälläni maanantaina 12.08.2013. Tuona hetkenä edessäni oli yksi elämäni suurimmista mullistuksista. Olin kirjoittanut menneenä keväänä ylioppilaaksi, ja nyt minua odotti uusi elämä ja opiskelupaikka Tampereella, noin kahdensadan kilometrin päässä lapsuudenkodistani. Maaseutu vaihtuisi suurkaupunkiin, omakotitalo kerrostaloyksiöön ja lukio ammattikorkeakouluun. Oli tullut aika alkaa rakentaa omaa elämää täysin uudessa ympäristössä. Ja täällä olen yhä, muuttoni vuosipäivänä, elämääni rakentamassa.