Menneitä muistellen: YO-tutkinto ja näkövammaisen erityisjärjestelyt
Ylioppilaskirjoitukset ovat tämän syksyn osalta onnellisesti takanapäin. Kesä meni lukiessa, syyskuu stressatessa ja marraskuu arvosanoja odotellessa. Omalta osaltani olen lyönyt kevään aineet jo lukkoon, joten sikäli katseen pitäisi olla suunnattuna eteenpäin, mutta käännympä hetkeksi vielä takaisin tiedonvälittämisen nimessä. Ehtii sitä vielä katsoa tulevaisuuteenkin.
Ylioppilastutkinnon suorittamista varten on mahdollista hakea tiettyjä erityisjärjestelyitä, joiden tarkoitus on tehdä koetilanteesta tasa-arvoisempi erityisryhmien, kuten esimerkiksi näkö- ja kuulovammaisten sekä lukihäiriöisten edustajille. Erityisryhmineni olin sen verran erikoinen tapaus, että järjestelyitä tulikin melkoinen liuta. Näitä hain ja nämä sain:
- pitkätaukoinen kuullunymmärtämiskokeen äänite
- erillinen koetila
- lisäaika kuullunymmärtämiskokeen lopussa
- oikeus käyttää vastausten kirjoittamiseen tietokonetta erillisessä tilassa
- lisäaika kirjallisessa kokeessa, 1 tunti
- vapautus äidinkielen esseekokeen puhtaaksi kirjoittamisesta musteella tai kuulakynällä
- vapautus optisen vastauslomakkeen täyttämisestä
- tehtävät tekstitiedostoina cd-levyillä (näkövammaiset)
- korvaavat koetehtävät (näkövammaiset)
Näistä järjestelyistä osa, kuten korvaavat koetehtävät ja oikeus käyttää tietokonetta, ovat “selviä tapauksia” - siis sellaisia, jotka haetaan ja myönnetään käytännössä automaattisesti. Samaan kategoriaan menee myös äidinkielen esseekokeen puhtaaksi kirjoittamatta jättäminen, joskin harkitsin ihan piruuttani olla hakematta kyseistä erityisjärjestelyä ja katsoa, mitä siitä seuraa. Pidennetyt koeajat ja tauot kuullunymmärtämiskokeessa sekä erillinen koetila menevät taas mielestäni luokkaan mukavuudet: asioita, jotka ovat hyviä olla olemassa, mutta jotka eivät ole sinänsä välttämättömiä.
Teknisessä mielessä suorittamani kaksi yo-koetta sujuivat kaikin puolin mutkattomasti. Englannin kuuntelussa tosin Murphyn laki meinasi puuttua peliin, kun onnistuin koulumatkalla hajottamaan varta vasten mukaan ottamani mukavammat kuulokkeet. Pidennettyjen taukojen vuoksi en luonnollisesti voinut tehdä kuuntelukoetta muiden kanssa kielistudiossa, joten minä, mankka ja valvoja olimme erillisessä koetilassa. Kaikkien kokeiden osalta tehtävät toimitettiin minulle CD-levyllä, jossa kysymykset olivat varmuuden vuoksi kolmessa eri muodossa. Olipa mukaan laitettu myös kokeessa olleet kuvat, vaikka olinkin saanut korvaavat tehtävät. Vastaukset kirjoitin erilliseen tiedostoon, jonka tulostin ja allekirjoitin kokeen lopuksi. Kuuntelukokeessa tosin merkitsin vastaukset suoraan kysymysten perään, jotta vastaaminen olisi mahdollisimman nopeaa. Nämä vastaukset siirrettiin sitten käsin optiselle lomakkeelle.
Mukavuuksiksi luokittelemistani erityisjärjestelyistä kuuntelun pidennetyille tauoille tuli oikeastikin käyttöä. Koska minulla olivat korvillani jo mankkaan kytketyt kuulokkeet, jouduin lukemaan kuuntelun kysymykset pistekirjoituksena. En ole ikinä ollut erityisen nopea pistelukija, joten siksi lukemiseen tuhlaantui reilusti tavallista enemmän aikaa. Ilman pidennettyjä taukoja olisinkin ollut helisemässä, kun kaikki aika olisi kulunut lukemiseen eikä niinkään oikean vastausvaihtoehdon harkitsemiseen. Muut mukavuusjärjestelyt olivatkin sitten enemmän varmuuden vuoksi -sarjaa: pidennettyjä koeaikoja en tullut käyttäneeksi kertaakaan.
Mutta ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Erillinen koetila on erityisjärjestely, jonka saamieni kokemusten valossa jättäisin ehdottomasti ottamatta. En olisi sitä ottanutkaan, mutta minun annettiin ymmärtää, ettei muita vaihtoehtoja käytännössä ole. En ole koskaan voinut keskittyä hiljaisuudessa. Tarvitsen edes hiukan meteliä ympärilleni, jotta minulla olisi jotain, mitä sulkea pois. Lisäksi ympäröivien äänien kuunteleminen auttaa minua nollaamaan ajatukset silloin, kun olen joutunut umpikujaan esimerkiksi esseetä kirjoittaessa. Tämän olen todennut monen monta kertaa niin ala- kuin yläasteellakin, kun minut laitettiin tekemään matematiikan koe hermoja raastavaa meteliä pitävän pistekirjoituskoneen takia erilliseen tilaan. Tosin silloin, toisin kuin nyt, kyse oli olosuhteiden tuomasta pakosta.
Englannin koetta tehdessäni erillinen koetila ei vielä erityisemmin haitannut. Umpikujia ei tullut ja saatoinkin keskittyä vain ja ainoastaan kokeeseen. Tein tosin sen virheen, etten liikkunut paikaltani kertaakaan neljän tunnin aikana, ja se puolestaan onnistui laukaisemaan oikein kunnon päänsärkykohtauksen. Jääräpää kun olen, tein saman virheen toistamiseen vielä historian kokeessa. Tällä kertaa tosin en surkeasti valmistautuneena säästynyt umpikujilta, ja niin pannukakku olikin valmis. Erillistä koetilaa en tietenkään penkin alle menneestä kokeestani syytä, mutta eivätpä nämä kokemukseni saaneet minua pitämään ideasta yhtään sen enempää.
Toinen minua kismittämään jäänyt asia olivat historian kokeen korvaavat tehtävät. Kuten usein ennenkin, oli tässäkin kokeessa muutama kuvan analysointiin liittyvä tehtävä. Näiden tehtävien tilalle oli minulle toki laadittu korvaavat tehtävät - tosin sillä erotuksella, että näkeville kuvan kautta tullut viitteellinen tieto jäi minulta puuttumaan. Tilannetta selventänee parhaiten suora lainaus syksyn 2012 historian yo-kokeesta, joka tässä muodossa ei valtaväestön nähtäväksi yleensä päädykään:
- Oheinen puupiirros kuvaa Nürnbergin kaupunkia 1400-luvulla.
[Kuva tiedostossa sivu_1.jpg]
a) Mitä keskiaikaisen kaupungin piirteitä löytyy oheisesta kuvasta? (3 p.)
b) Vertaile elämää maaseudulla ja kaupungeissa myöhäiskeskiajalla. (3 p.)
Näkövammaisten kokelaiden korvaava tehtävä:
- a) Millaisia piirteitä keskiajan kaupungeilla oli Länsi-Euroopassa? (3 p.)
b) Miten elämä keskiajalla erosi kaupungeissa ja maaseudulla? (3 p.)
Vaikeusaste ei mene aivan tasan. Siinä missä näkevä kokelas saa puupiirroksesta viitteellistä tietoa keskiaikaisesta kaupungista, täytyy näkövammaisella kokelaalla olla sama tieto jo ennestään. Vastapainoksi tosin korvaavan tehtävän b-kohta on vastaavaa normaalitehtävää helpompi. Pidän tällaisia tehtäviä kuitenkin pohjimmiltaan epäonnistuneina ja epätasa-arvoisina. Viitteellinen informaatio, vaikka sitten kuinka vähäinen, tulee olla jokaisen kokelaan saavutettavissa. Kuvan voisikin korvata esimerkiksi tekstidokumentilla.
Tämän enempää negatiivisia sattumuksia ei YO-kirjoituksissa kohdalleni onneksi osunut. Kokonaisuutena voin sanoa olevani tyytyväinen saamiini erityisjärjestelyihin. Kevään kirjoituksia en odota - kukapa niitä voisi sanoa odottavansa - mutta pelättävää niiden sujuvuuden suhteen ei ole.