blogi

Näkemättä kaunis: kirjoitukset 2019-2022 (20.05.2023)

Reissumies Lännen Mailla: Tapio Rautavaaran countrylevytykset (02.02.2021)

Suomi, toisin kuin muut pohjoismaat, ei ole koskaan ollut varsinaisesti countrykansaa. Toki country tunnetaan meilläkin hyvin, mutta se ei ole ollut ikinä valtavirtaa sellaisenaan. Sen sijaan countryn elementtejä on uitettu suomalaisen iskelmän sävelkieleen vuosien varrella, ja siellä niitä on kevyenä mausteena edelleen.

Miten tähän sitten on tultu? 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla countrymusiikista tiedettiin meillä tuskin mitään. “villin lännen” aiheita oltiin iskelmissä toki käsitelty, mutta ne olivat kaukaista eksotiikkaa kuten vaikkapa Aasia ja Havaiji. Ensimmäisen kerran countrymusiikkia oltiin toden teolla istuttamassa suomalaiseen maaperään vuonna 1960. Asialla oli Tapio Rautavaara, joka etsi uralleen uutta suuntaa.

Mitä on aito iskelmä? (23.01.2020)

Olen viime aikoina kuunnellut vasta aloittanutta Aito iskelmä -radiokanavaa. Nimensä mukaisesti he mainostavat soittavansa “eniten aitoa iskelmää”. Mutta mitä on “aito” iskelmä? Tämä kysymys on herkullinen, koska siihen ei ole yhtä oikeaa vastausta.

Levyhyllyä lunastamassa (08.01.2020)

Harvassa ovat ne musiikkia kuuntelevat tuttavani, joiden elämään musiikin streamauspalvelut eivät olisi vaikuttaneet. Streamauspalvelut, erityisesti Spotify, ovat olleet merkittävin tapa, jolla olen viime vuosina kuunnellut ja löytänyt musiikkia. Vuosi sitten aloin tarkastella kriittisemmin musiikinkuuntelutapojani, ja tarkastelun tuloksena päädyin tekemään menneen maailman hommia: ostamaan levyjä.

Some söi minut (06.01.2019)

Sosiaalinen media on ollut osa elämääni yli 11 vuotta. Niin kauan, ettei somettamiseni alussa koko somettamista oltu vielä keksittykään. Vuonna 2007 internet oli hyvin erilainen paikka kuin nykyään, sillä muutaman keskitetyn kanavan sijasta sisältö oli siroteltuna pieniin lokeroihin ympäri verkkoa. Seurasin aktiivisesti useita keskustelufoorumeita, blogeja sekä kyllä, usenet-ryhmiä. Niin, ja luinhan myös aikakauslehtiä.

Uusi ilme eli hyppy menneisyyteen (28.12.2018)

Vuodenvaihde tekee tuloaan. Sen kunniaksi blogini on saanut uuden nimen, kodin ja ulkoasun. Syitä näihin muutoksiin on useita, mutta ne kaikki heijastelevat turhautumistani verkkosivujen ja sisällöntuottamisen nykytilaan.

Pärjäävä ihminen (16.05.2018)

Aloitin nykyisessä työpaikassani aurinkoisena vapunjälkeisenä maanantaina vuonna 2016. Ensimmäisen haastattelupyynnön saapumiseen kului viikko. Eräs toimittaja oli saanut käsiinsä blogikirjoitukseni työnhausta, ja hän halusi tehdä minusta lyhyen jutun tv-ohjelmaansa. Suostuin, kuinkas muuten. Parin viikon kuluttua kahden hengen kuvausryhmä kolkutteli toimiston pääovea.

Herätys (13.02.2017)

Kauan on jo ehtinyt kulua keväisistä työnhakukokemuksistani. Matkani on kulkenut lyhyessä ajassa kesätyön ja määräaikaisen työsuhteen kautta vakinaistamiseen. Siksi kerrottavaa onkin ehtinyt kertyä jo melkoinen määrä. Voisin kirjoittaa työtavoistani, työkavereistani, projekteista ja ties mistä muusta. Ennen niitä on kuitenkin käsiteltävä eräs tärkeä asia.

Työnhakua, osa 2 (28.04.2016)

Tämän juttusarjan ensimmäisessä osassa kerroin työnhakuyritysteni hapuilevan historian aina syksyyn 2015 saakka. Näihin aikoihin elämässäni alkoi tapahtumaketju, joka johdatti minut muutaman mutkan kautta ensin työhaastatteluihin ja lopulta tähän hetkeen, töiden alkua odottelemaan.

Työnhakua, osa 1 (25.04.2016)

Viikon kuluttua olen jännittävän tilanteen edessä. Aloitan neljän kuukauden kesätyöpestin ohjelmistosuunnittelijana elämäni ensimmäisessä työpaikassa. Tässä odotellessani ajattelin kertoa siitä, miten tähän on oikein tultu.

Tarina eräästä taidekokemuksesta (08.02.2016)

Taiteilijan löytäminen on aina prosessi. Pitkä tai lyhyt, ohimenevä tai intensiivinen, mutta prosessi kuitenkin, ja joka kerta aivan omanlaisensa. Joistain prosesseista, kuten tästä seuraavasta, on jo tarinoiksi asti.

Tuukka, rakas murheenkryyni (08.10.2015)

Olen mukana eräällä suljetulla keskustelupalstalla, jolla käytiin hiljattain viestinvaihtoa nimistä ja niihin liittyneistä sattumuksista. Työnsin lusikkani viestisoppaan seuraavalla omakohtaisella kirjoituksella, jonka ajattelin kepeydestään huolimatta jakaa myös täällä. Olenhan kirjoittanut itsestäni varsin vähän.

Kaikuja röllimetsästä (18.08.2015)

Minä olen Rölli-aikakauden lapsi. Ennen “aikuisten musiikkiin"perehtymistä olivat Allu Tuppuraisen tekemät Rölli-seikkailut suurin piirtein parasta mitä tiesin. Olen kuitenkin siinä suhteessa poikkeuksellinen aikakauteni kasvatti, etten ollut kiinnostunut Pikku Kakkosella pyörineestä Tässä tulee Rölli -sarjasta, vaan käytössäni kuluivat Rölli-satu -ja musiikkikasetit. Silloin ajattelin, että niillä olleet laulut edustavat suomalaisen lastenmusiikin ehdotonta kärkeä, eikä mielipiteeni ole näiden vuosien aikana sanottavammin muuttunut. Nyt, yli viisitoista vuotta myöhemmin, minulla on välineet analysoida tätä mielipidettäni, ja juuri siihen aion nyt ryhtyä.

Sattuipa saunassa (05.08.2015)

Sokeana elämiseen liittyy valtava määrä tahallista ja tahatonta tilannekomiikkaa, jota olen täällä valitettavan vähän jakanut. Tässäpä eräs aiheeseen liittyvä tarina oikein verekseltään kirjoitettuna, olkaa hyvät.

Tasavertaista koodausta perusopetukseen (18.07.2015)

Opetushallitus hyväksyi viime vuoden lopulla uuden opetussuunnitelman perusteet. Uusi opetussuunnitelma, joka astuu voimaan syksyllä 2016, tuo perusopetukseen muun muassa ohjelmoinnin. Sokeille oppilaille tämä uudistus on ongelmallinen, sillä 3-6 luokilla ohjelmointia harjoitellaan graafisten ohjelmointiympäristöjen avulla. Mikä neuvoksi, kun visuaalisuus ei ole vaihtoehto?

Kun sokea jogurttinsa valitsi (03.04.2015)

Lukaisinpa toissapäivänä Facebook-virtaani osuneen Ylen Puoli seitsemän -ohjelman artikkelin “Kun sokea silmäni avasi”, jossa kerrottiin siitä, kuinka kaupassa käynti näkövammaiselta onnistuu. Se oli pysäyttävä kokemus. Epäusko paisui rivi riviltä, ja saatuani tekstin luetuksi en tiennyt, olisiko minun pitänyt itkeä vai olla itkemättä. Ei nimittäin naurattanut, ei sitten yhtään.

Saukki ja suomalainen joulu (21.12.2014)

Tämän viikon perjantaina mediat kantoivat korviimme suru-uutisen. Sauvo Puhtila, paremmin Saukkina tunnettu sanoittaja ja toimittaja, oli poistunut keskuudestamme marraskuun alussa 86-vuotiaana. Monelle Saukki-nimi on tuttu ainoastaan hänen Saukki & oravat -levytyksistään. Todellisuudessa hänen merkityksensä suomalaiselle iskelmämusiikille on niin järisyttävä, etten edes yritä paneutua siihen tässä kirjoituksessa kuin vain hyvin pieneltä osin. Tällä kertaa ajattelin nimittäin keskittyä 1950-luvun lopun suomalaiseen musiikkituotantoon, sekä erääseen nippuun ulkomaalaisia joululauluja.

"Kyllä tän pitäis toimia": sokeana mobiilipeliä rakentamassa (04.12.2014)

Viimeaikoina kentältä on tullut hälyttäviä tietoja näkövammaisten kolmannen asteen opiskelijoiden alhaisesta määrästä. Niinpä ajattelin jakaa täällä viimekeväiset extreme-kokemukseni korkeakouluopiskelijana sekä ennen kaikkea sen, kuinka niistä selvittiin loistavalla tiimihengellä ja yhteistyöllä. Jos joku vielä tämän tekstin luettuaan epäilee ohjelmointialan soveltuvuutta sokeille opiskelijoille, haastan hänet tuomaan näkemyksensä julki.

365 päivää Tampereella (13.08.2014)

Näin pohdiskelin Facebook-seinälläni maanantaina 12.08.2013. Tuona hetkenä edessäni oli yksi elämäni suurimmista mullistuksista. Olin kirjoittanut menneenä keväänä ylioppilaaksi, ja nyt minua odotti uusi elämä ja opiskelupaikka Tampereella, noin kahdensadan kilometrin päässä lapsuudenkodistani. Maaseutu vaihtuisi suurkaupunkiin, omakotitalo kerrostaloyksiöön ja lukio ammattikorkeakouluun. Oli tullut aika alkaa rakentaa omaa elämää täysin uudessa ympäristössä. Ja täällä olen yhä, muuttoni vuosipäivänä, elämääni rakentamassa.

Jotain taisi unohtua (17.03.2014)

Ennen kuin pääsemme varsinaiseen sattumukseen, lienee paikallaan valottaa hieman sen taustoja. Tampereen ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn koulutusohjelman ykkösvuotisilla on parhaillaan menossa projekti, jossa toteutetaan jokin terveyttä edistävä kampanja sekä siihen liittyvä peli Nokian Asha-puhelimille ensisijaisesti kehittyviä markkinoita varten. Olemme jakautuneet enintään viiden hengen tiimeihin, joista kukin toteuttaa oman kampanjansa. Olen itse toinen tiimimme ohjelmoijista. En luonnollisesti voi osallistua pelimme graafiseen ohjelmointiin kovin täysipainoisesti, mutta pyrin rakentamaan pelin ei-graafista puolta mahdollisimman paljon.

Arpapeliä tietokoneluokassa (10.03.2014)

Opiskeluni TAMKissa eivät ole tuottaneet minulle vielä erityisempiä vaikeuksia. Alasta kiinnostuneena ja sitä paljon tutkineena ei uutta asiaa ole tullut vielä paljonkaan. Huomattavasti suuremman haasteen minulle ovatkin asettaneet käyttämämme tietokoneet sekä ohjelmat.

Saattohoitoa Kouvolan asemalla (03.03.2014)

Yksi elämäni suurista intohimoista on kielellinen huumori. Rakastan kielellä leikittelyä kielioppi- ja sopivaisuussääntöjen rajoja hipoen. Sanoinpa kerrankin ensimmäistä jauhelihakastikkeen tapaistani “epähuonoksi”, koska se ei ollut missään nimessä hyvää, muttei huonoakaan. Aina silloin tällöin onnistun päätymään näine taipumuksineni kummallisiin, joskus hiukan noloihinkin tilanteisiin. Tässäpä eräs esimerkki, joka on onneksi yksistään hauska.

Olen nero – ja vihannes (11.02.2014)

Olen kaikin puolin ihan tavallinen ihminen. Olen vastikään aloittanut opinnot Tampereen ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa. Asun itsekseni vuokrayksiössä hiljaisessa lähiössä kaupungin länsilaidalla. Opinnoissani pärjään hyvin. Silloin kun en opiskele, luen tai soitan vähän mitä soitinta milloinkin. Onnistun silloin tällöin tienaamaan hieman ylimääräistä keikkailemalla ja leikkimällä toimittajaa. Olen juhlinut opiskelukavereideni kanssa pikkutunneille asti, ja sen seurauksena hoippunut krapulassa aamulla kouluun.

Kivikausi vai kompromissi (31.03.2013)

Nokian päätös lakkauttaa Symbian-puhelimien valmistus tuli tuskin kellekään yllätyksenä. 2000-luvun taitteessa kehitetty käyttöjärjestelmä oli aikansa elänyt, ja se oli jäänyt intuitiivisuudessa pahasti jälkeen kilpakumppaneistaan. Entisestä älypuhelinten ylivoimaisesta markkinajohtajasta oli tullut viimeisillään kituva menneiden aikojen symboli. Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, ettei Symbianin menetystä jäädä suremaan. Nokia tuli kuitenkin vetäisseeksi maton erään hyvin pienen käyttäjäryhmän jalkojen alta, joka ei monilta osin kuulu älypuhelinten tehokäyttäjiin: Symbian-puhelinten mukana kuolevat myös esteettömät näppäimistölliset kännykät.

Menneitä muistellen: YO-tutkinto ja näkövammaisen erityisjärjestelyt (04.12.2012)

Ylioppilaskirjoitukset ovat tämän syksyn osalta onnellisesti takanapäin. Kesä meni lukiessa, syyskuu stressatessa ja marraskuu arvosanoja odotellessa. Omalta osaltani olen lyönyt kevään aineet jo lukkoon, joten sikäli katseen pitäisi olla suunnattuna eteenpäin, mutta käännympä hetkeksi vielä takaisin tiedonvälittämisen nimessä. Ehtii sitä vielä katsoa tulevaisuuteenkin.